Hae
Mustavalkoista

Päiväkodin aloitus

Meidän arki muuttui melko mullistavasti tammikuun alussa, kun ihana, pieni kuopuksemme aloitti päiväkodin. Nyt, kun arki rullaa jo ihan kivasti, niin ajattelin kertoa tästä ihanan kamalasta päivähoidon aloituksesta. En ole ollut koskaan sellainen äiti, joka viihtyisi vuosia kotona, vaikka olen niin kertaalleen tehnytkin. Kahdella keskimmäisellä lapsellani on ikäeroa 1 v 4kk ja siinä välissä ehdin käydä kuukauden töissä ennen kun jäin uudelleen äitiyslomalle.

 

 

Siitä huolimatta, vaikka tarkoitukseni oli jatkaa opintoja mahdollisimman pian vauvan syntymän jälkeen, niin se virallinen päivähoidon aloitus koitti neidin ollessa 1 v 4 kk ikäinen. Jostain syystä koko prosessi oli todella raskas ja en muista, että olisin yhdenkään lapsen kohdalla kokenut samanlaisia fiiliksiä! Meidän perhe ei näiltä näkymin enää kasva, joten ehkä sen takia koin kipuilua tämän asian kanssa. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, joten tässä sitä nyt ollaan.

 

päiväkodin lempeä aloitus

Meidän kaikki lapset ovat tällä hetkellä samassa päiväkodissa, vaikka se ei ollut ensisijainen toiveemme. Siitä huolimatta tämä on ollut mielestämme aivan oikea ja täydellinen ratkaisu. Kuten voit kuvitella, niin aamut ovat melkoista härdelliä kolmen lapsen kanssa, joten se tästä vielä puuttuisi, että lapsia kuljeteltaisiin eri hoitopaikkoihin. Jokainen heistä on kuitenkin eri ryhmässä, joten päiväkodilla vierähtää reilusti aikaa niin viedessä kuin hakiessa. Olen halunnut pitää siirtymätilanteet rauhallisina ja vaikka itsellä olisi kiire, niin täytyy muistuttaa ettei se ole lähtökohtaisesti lasten vika.  Muista siis varata riittävästi aikaa. Yritän välttää kiire sanaa, mutta aika monta aamua on mennyt niin, että se kiire lipsahtaa suusta, hups.

 

Ennen virallista päiväkodin aloitusta kävimme tutustumassa ryhmään ja hoitajiin muutamana päivänä. Rakennus oli pikkuneidille tuttu, joten ihan uudesta paikasta ei ollut kysymys ja se helpotti alkua. Kuitenkin ensimmäisinä päivinä lähes parin viikon ajan hän jäi itkemään ja se tuntui aivan kamalalta! Tuntui, ettei oikein voi keskittyä mihinkään, vaikka tiesin, että hoidossa on ihanat hoitajat ja täysin turvallista olla. Itku kesti onneksi aina vaan hetken ja muuten päivät ovat menneet alusta asti päivä päivältä paremmin.

 

 

Heti alkuun neiti sairasteli vähän väliä ja kaksi ensimmäistä hoitoviikkoa olivat puolikkaita sairastelun takia. Nyt onneksi olemme kestäneet suht terveinä, eikä poissaoloja ole tarvinnut järjestellä. Aamuiset itkut kestivät noin pari viikkoa ja sen jälkeen hän on jäänyt hoitoon todella kivasti! ♥ Päivät ovat olleet pituudeltaan 4-8h ja kolme viikkoa kuukaudesta hän on hoidossa vain 4 päivää. Ajattelin aluksi, että hän on aivan liian pieni päiväkotiin, mutta mielestäni tämä 1 v 4 kk ikä on ollut todella hyvä ikä aloittaa päiväkoti!

 

Minkä ikäisenä teidän lapset ovat aloittaneet päivähoidon?

 

Lue myös

DIY- Uutta ilmettä lastenhuoneeseen washiteipillä

En lupaa mitään vuosi 2020

 

Seuraa somessa instagram @emmidaily

 

Follow my blog with Bloglovin

En lupaa mitään vuosi 2020

Vuoden vaihtuessa päätin, etten tee yhtään mitään lupausta vuodelle 2020. Se, etten luvannut mitään erityistä on ollut hyvä päätös, koska nyt olen voinut tehdä asioita ilman turhia paineita. Lupauksista huolimatta aloittanut uusia projekteja ja jatkanut vanhoja, mutta en lupaa saavuttaa mitään erityistä tänä vuonna. Jos jotain tulee, niin se on sitten tullakseen ja saa tulla! Eniten odotan tasaista ja tavallista arkea. Toistaiseksi sitä se ei ole ollut, mutta ehkä vielä tulee olemaan. Voisin palata meidän pienimmän päiväkodin aloitukseen erillisessä postauksessa.

Juuri nyt tuntuu hyvältä. Olo on energinen ja aikaansaava. Aloitin viime vuoden lopulla liikkumaan enemmän ja vuoden alusta jätimme puolisoni kanssa pois arkiset herkuttelut.  Oikeastaan säännöllinen treenaaminen ja liikkuminen on tehnyt sen, että liiasta sokerista tulee paha olo ja etenkin nyt karkkipäivän jälkeen minulla on aivan kamala olo! Koko perheen herkkupäivä on ollut aina lauantai ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Mielestäni yksi päivä viikossa on ihan hyvä ottaa hieman rennommin. Olisi ihana vetää kerralla sokerit nolliin, mutta olen päättänyt tehdä sen vaiheittain.

Nyt tätä uutta tai vanhaa arkea on takana 18 vuorokautta. Olen käynyt yhteensä 10 kertaa salilla / jumpassa ja ruokavalioon olen lisännyt enemmän kasvisruokaa ja jättänyt pois vehnän. Paino on jo nyt luultavimmin lähtenyt putoamaan nesteiden kiertoon lähtemisen myötä. En ole käynyt vaa’alla, mutta tunnen sen, kun vaatteet istuvat paremmin eikä olo ole enää kuin ilmapallolla. Arkiliikunta lisääntyy rutkasti, koska tulen jatkossa kävelemään suurimman osan koulumatkoista. Yksi mun tärkeä motivaattorini liikkumiseen on uusi älykelloni, joka ihan oikeasti innostaa liikkumaan. On mielenkiintoista mm. seurata päivittäisten askeleiden määrää ja tavoittelenkin vähintään 10000 askelta vuorokaudessa.

Kaikki lähtee minusta itsestäni ja minä pystyn mihin vaan ikinä haluan. Ja niin pystyt sinäkin. Luulen löytäneeni sen oman tyylini tähän elämäntapamuutokseen. Se etten tee liikunnasta niin vakavaa on lisännyt omaa intoa oppia ja omaksua uutta. Ja tietenkin myös se, että vihdoin viime vuonna löysin kuntosalin jossa viihdyn ja jossa on tilaa liikkua. Toivotaan, ettei into hiivu!

Palataan taas ♥️