Hae
Mustavalkoista

Terkkuja uudesta kodista!

Hei SINÄ siellä ♥ Terkkuja täältä blogini uudesta kodista ja tervetuloa kaikki vanhat ja UUDET lukijat! Tuntuu hyvältä vihdoinkin kertoa tästä muutosta, jota olemme suunnitelleet jo muutaman tovin.

Osallistuin viime syksynä Vaikuttajatapahtumien workshopiin, joka liittyi instagram mainontaan. Oikeastaan siitä ensimmäisestä kohtaamisesta Johannan ja Monnan kanssa  minulle syntyi ajatus siitä, että olisipa ihana tehdä yhteistyötä Vaikuttajamedian kanssa. Ajatus muhi mielessä pitkän syksyn ajan ja tadaa täällä sitä nyt ollaan. Tein viime vuonna paljon työtä oman instagram -tilini (emmidaily) eteen ja tänä vuonna on aika suunnata katsetta enemmän myös tänne blogiin. Vaikka pääkanavani on instagram, niin en silti vieläkään osaa luopua tästä blogista.  En, vaikka olen jo kertaalleen bloggaamisen lopettanut. Blogissa on helpompi käsitellä asioita syvällisemmin ja antaa itsestään hieman enemmän.

 

KUKA MIE OLEN?

Ajattelin, että tähän postaukseen on hyvä kerätä pientä infoa minusta ja blogistani, jos vaikka tänne eksyy joku uusi tuttavuus. Olen 31-vuotias Emmi Joensuusta. Olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja meidän uusperheeseen kuuluu yhteensä viisi lasta ♥.  Melkoinen suuperhe siis! Olen synnyttänyt tähän maailmaan neljä lasta – kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Meidän nuorin aloitti juuri päiväkodin 1 v 4 kk ikäisenä ja itseasiassa siihen liittyen on tulossa paljon postauksia, joita on kovasti toivottu.

Olen tällä hetkellä opintovapaalla työstäni ja opiskelen sosiaalialaa. Enää alle kaksi vuotta ja sitten olen valmis Sosionomi tai ainakin kovasti toivon niin. Haaveena minulla on työskennellä erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa esimerkiksi päiväkodissa, mutta perhetyö kiinnostaa myös kovasti. Vapaa-aikaani vietän pääosin valokuvaamisen parissa, jota myös opiskelen sivutoimisesti. Rakastan kuvata lapsia ja toivon, että joskus voisin olla ihan oikea valokuvaaja! Tämän edellä mainitun harrastuksen lisäksi löydän itseni noin neljä kertaa viikossa kuntosalilta, josta on tullut minulle tärkeä osa arkea. Myös meidän lasten harrastukset pitävät meidät vanhemmat kiireisinä, mutta aikaa jää onneksi myös perheen yhteiselle ajalle.

 

HISTORIIKKI

Olen kirjoitellut blogia jo lähes kymmenen vuoden ajan. Kaikki lähti aikoinaan hääblogista ja häiden jälkeen en yksinkertaisesti osannut lopettaa bloggaamista. Edelleen se hieman vaivaannuttaa, jos joku tulee juttelemaan ja kertomaan, että lukee blogiani. Itse kuvittelen kirjoittavani vaan itselleni, mutta tilastojen mukaan blogiani on lukenut vuosien varrella muutama muukin.

Blogini aiheet pyörivät sisustamisen, hyvinvoinnin, elämän ja kauneuden välillä. Tällä hetkellä haen itselleni täydellistä tasapainoa lapsiperhearjen, opiskelujen ja hyvinvoinnin välillä. Me haaveillaan omakotitalosta, mutta sitä ennen minun olisi tarkoitus valmistua koulusta. Katsotaan sitten, miltä tilanne näyttää ja milloin se näyttää siltä, että resurssit riittää rakentamiseen. Blogistani tulet siis löytämään luovia sisustusratkaisuja pienehkön kodin sisustamiseen ja ajatuksia paremmasta huomisesta.

 

Mutta nyt haluan toivottaa sinut tervetulleeksi mukaan seuraamaan blogiani ja sitä, mitä tämä uusi alku tuo tullessaan. Olen niin innoissani tästä blogini uudesta kodista ja siitä, kuinka huikeaan porukkaan pääsin mukaan.

Ihanaa viikonloppua kaikille!♥

 

 

En lupaa mitään vuosi 2020

Vuoden vaihtuessa päätin, etten tee yhtään mitään lupausta vuodelle 2020. Se, etten luvannut mitään erityistä on ollut hyvä päätös, koska nyt olen voinut tehdä asioita ilman turhia paineita. Lupauksista huolimatta aloittanut uusia projekteja ja jatkanut vanhoja, mutta en lupaa saavuttaa mitään erityistä tänä vuonna. Jos jotain tulee, niin se on sitten tullakseen ja saa tulla! Eniten odotan tasaista ja tavallista arkea. Toistaiseksi sitä se ei ole ollut, mutta ehkä vielä tulee olemaan. Voisin palata meidän pienimmän päiväkodin aloitukseen erillisessä postauksessa.

Juuri nyt tuntuu hyvältä. Olo on energinen ja aikaansaava. Aloitin viime vuoden lopulla liikkumaan enemmän ja vuoden alusta jätimme puolisoni kanssa pois arkiset herkuttelut.  Oikeastaan säännöllinen treenaaminen ja liikkuminen on tehnyt sen, että liiasta sokerista tulee paha olo ja etenkin nyt karkkipäivän jälkeen minulla on aivan kamala olo! Koko perheen herkkupäivä on ollut aina lauantai ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Mielestäni yksi päivä viikossa on ihan hyvä ottaa hieman rennommin. Olisi ihana vetää kerralla sokerit nolliin, mutta olen päättänyt tehdä sen vaiheittain.

Nyt tätä uutta tai vanhaa arkea on takana 18 vuorokautta. Olen käynyt yhteensä 10 kertaa salilla / jumpassa ja ruokavalioon olen lisännyt enemmän kasvisruokaa ja jättänyt pois vehnän. Paino on jo nyt luultavimmin lähtenyt putoamaan nesteiden kiertoon lähtemisen myötä. En ole käynyt vaa’alla, mutta tunnen sen, kun vaatteet istuvat paremmin eikä olo ole enää kuin ilmapallolla. Arkiliikunta lisääntyy rutkasti, koska tulen jatkossa kävelemään suurimman osan koulumatkoista. Yksi mun tärkeä motivaattorini liikkumiseen on uusi älykelloni, joka ihan oikeasti innostaa liikkumaan. On mielenkiintoista mm. seurata päivittäisten askeleiden määrää ja tavoittelenkin vähintään 10000 askelta vuorokaudessa.

Kaikki lähtee minusta itsestäni ja minä pystyn mihin vaan ikinä haluan. Ja niin pystyt sinäkin. Luulen löytäneeni sen oman tyylini tähän elämäntapamuutokseen. Se etten tee liikunnasta niin vakavaa on lisännyt omaa intoa oppia ja omaksua uutta. Ja tietenkin myös se, että vihdoin viime vuonna löysin kuntosalin jossa viihdyn ja jossa on tilaa liikkua. Toivotaan, ettei into hiivu!

Palataan taas ♥️