Hae
Mustavalkoista

Yhdessä vai erikseen?

Niin ihanan ihana ja samalla myös aavistuksen rankka vauvavuosi on tulossa pian päätökseen. Vuosi sisälsi paljon erilaisia vaiheita – paljon iloa, mutta myös surua. Onneksi iloa on ollut enemmän ja on ollut aivan upeaa seurata tuon pienen ihmisen kasvua ja kehitystä. Olen viime aikoina lukenut monen monta päivitystä eri kanavista siitä, kuinka vauvavuoden päätteeksi monessa perheessä vanhemmat ovat päätyneet eroon tai eroa ollaan jo pidemmän aikaa vakavasti harkittu. Tuntuu, että on yhä yleisempää erota vauvavuoden aikana, mutta miksi? Mikä ajaa ihmiset eron partaalle? Väsymys? Riittämättömyyden tunne? Tukiverkoston puute?
Itse neljän lapsen äitinä tiedän varsin hyvin minkälaisia vaiheita vauvavuosi voi pitää sisällään. Meilläkin on koettu koliikkia, unettomia öitä, sairastelua sairastelun perään.. Jo pelkästään jatkuva unettomuuskierre voi muuttaa elämän selviytymistaisteluksi. Jatkuvat rikkinäiset yöt tekevät päivistä tuskallisen sumuisia, joka ainakin itselleni se aiheutti asioiden unohtelua. Olen mm. mennyt vääränä päivänä neuvolaan ja unohtanut monen monta tapaamista ja sovittua asiaa. Ajoittaisesta todella raskaasta väsymyksestä huolimatta olemme päässeet tämän vauvan kanssa melko helpolla, vaikka kenenkään perheen tilannetta ei voi verrata toiseen, koska jokaista perhettä kuormittaa erilaiset asiat. Olemme onneksi aina pystyneet selvittämään erimielisyydet ja annettu toisillemme tilaa ja mahdollisuus levätä, vaikka pitkään kestäneen väsymyksen keskellä usein huomaa, ettei enää jaksa ajatella kuin vaan lapsia, itseään ja omaa selvitymistä. 
Otsikosta voisi päätellä, että olisimme eroa harkinneet, mutta todellisuudessa se ei ole käynyt meidän melkein 11 vuoden yhdessäolon aikana kovinkaan montaa kertaa mielessä. Meidän parisuhteen aikana perheessämme on ollut aina lapsia ja nyt heitä on alkutilanteeseen tullut kolme lisää. Meillä on siis yhteensä VIISI lasta. Emme ole koskaan eläneet yhdessä ilman lapsia, joten ajatus siitä, että joskus olisimme aivan kahdestaan on ehkä hieman pelottava, mutta toisaalta todella kiehtova ajatus. Osaisiko sitä sitten olla kaksin? Useat pariskunnat elävät ensin kahdestaan vuosia ja sitten vasta alkavat haaveilemaan lapsista. Me ollaan tässäkin asiassa edetty aivan ”väärässä järjestyksessä”. Vaikka monen mielestä järjestys on väärä, niin silti se on ollut meille se juuri oikea.
Mutta se, mitä meidän parisuhteelle kuuluu on tietenkin meidän oma asia, mutta nyt voin kertoa, että meille kuuluu todella hyvää. Oikeastaan parempaa kuin aikoihin. Pääsimme tänään pitkästä aikaa treffeille, kun ihana ystäväni ehdotti, että hän voisi ottaa lapset muutamaksi tunniksi hoitoon. Olen tästä niin kiitollinen, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Me molemmat olemme. Olen kiitollinen siitä, että tämä ihana ihminen on osa meidän elämää ja siitä, että me saatiin pieni hengähdyshetki kiireisen arjen keskelle. Kiitos! Meillä on siis todella harvoin mahdollisuus irtaantua lapsista ja lähteä viettämään laatuaikaa kahdestaan ja silloin kun päästään niin se on joka kerta niin ihanaa, kun saamme vaan keskittyä hetkeksi toisiimme ilman, että joku roikkuu lahkeessa. 
Meille toisen huomioiminen arjessa on päivittäistä ja se tulee onneksi ihan luonnostaan. Se, että huomioi toista vaikka leipäpalasella iltaisin tai lataa aamulla kahvinkeittimen valmiiksi tuntuu joka kerta yhtä ihanalta ja tärkeältä. Jokainen kosketuskin on tärkeää. Kyllä mekin  toisinaan kinastellaan, mutta se vaan kuuluu joskus elämään. En ainakaan toistaiseksi ole tavannut yhtään pariskuntaa, jotka eivät olisi koskaan riidelleet keskenään. Löytyykö sellaisia? 
Yhdessä siis jatkamme edelleen ja toivottavasti vielä silloinkin, kun lapset ovat aikuisia.  Lapset ja vauvavuodet ovat vaan vahvistaneet meidän suhdetta, emmekä edes osaa vielä kuvitella arkea ilman heitä tai elämää ilman meitä. Me ollaan ME ja meidän tiimi on paras. Perhe on 

Kesäloman 2019 parhaat palat

Kesän alussa tein tänne blogiin listan, johon kokosin asioita, joita haluan kesän aikana tehdä. Nyt kun kesä alkaa olemaan virallisesti ohi, on hyvä aika käydä läpi mitä kaikkea kesän aikana puuhailimme ja mitä kaikkea jäi tekemättä! Liitän tähän postaukseen listan kokonaisuudessaan niin se on helpompi käydä läpi.

Kesän 2019 bucket list:
  • Paljon hitaita aamuja. Rakastan näitä! Kunnon lomaan ei oikeastaa muuta mansikoiden lisäksi tarvita.
– Hitaita aamuja oli niiiiiiin paljon, että niihin oikeastaan alkoi jo kyllästyä. Mutta nautin niistä aivan suunnattomasti, koska pienen vauvan kanssa on aivan turha yrittää liian tiukkoja aikatauluja. Ainakin sen, jos minkä olen elämäni aikana oppinut, että vauvavuosi on lyhyt ja välillä on hyvä relata.

  • Terassin sisustaminen ja viimeistely. Viime kesänä tehty terassin laajennus sai nyt vihdoinkin loppusilauksen ja toivottavasti voimme juhlia tupareita vielä heinäkuun aikana!
– Kyllä, tämä toteutui myös! Meidän terassista tuli tosi kiva ja parasta on oikeastaan se, että se on vihdoin valmis. Terassiprojektista olisi tarkoitus tehdä postaus kunhan vaan ensin löydän ne ennen kuvat. Pientä vilausta terassista näkyy mm. tässä postauksessa.

  • Ainakin yksi pidempi lomareissu perheen kesken. Tämä toteutuu jo pian. Kukahan jännittää eniten?! Muumeja käymme ainakin moikkaamassa. ❤ Tuntuu todella ihanalta, että tänä kesänä meillä on mahdollisuus tehdä vähän pidempi retki perheenä.
– Me reissattiin kesällä todella paljon. Kävimme risteilyllä, Korkeasaaressa, Heurekassa, Muumimaailmassa, Linnanmäellä, Särkänniemessä, poliisimuseossa… Yövyimme monta yötä hotellissa ja ajoimme tuhansia kilometrejä autolla. Oli todella lystiä ja aivan ihania muistoja tarttui mukaan. 
  • Grillaus. Meillä ei ole toimivaa grilliä, joten lisätään sekin listalle! Grilliruoka on ihan parasta.
– Grillaaminen jäi tänä kesänä minimiin ja lopputulema oli se, ettemme edes ostaneet grilliä. Nyt loppukesän alesta bongasimme yhden, joten sen voisi hankkia valmiiksi ensi kesälle.
  • Paljon metsä- ja pyöräretkiä perheen kesken. Meillä on aivan loistavat retkeilyalueet kivenheiton päässä, joten näitä on helppo toteuttaa.
– Metsäretkiä teimme aivan liian vähän, mutta pyöräilimme senkin edestä. Sain äitienpäivälahjaksi uuden polkupyörän, joka on aivan mielettömän hyvä ajettava! Vauvakin viihtyy mainiosti pyörän kyydissä, joten mikä sen parempi kulkutapa.
  • Kiertää kaikki kaupungin leikkipuistot läpi. Ollaan tässä jo aika pitkällä! Ehkä täytyy laajentaa aluetta. Joensuu on aika pieni kaupunki.
– Joensuun keskustan ja meidän asuinalueen puistot on kierretty läpi! Ehkä tänä syksynä voisimme vielä suunnata pidemmälle pyöräretkelle toiselle puolelle kaupunkia?
  • Maalata olohuoneen seinä uudelleen. Tämä on ollut jo kauan listalla! Maalausjälki on hieman epätasainen, mutta ei se ole elämää haitannut.
– Tämä on vielä tekemättä, mutta tehtävälistalta löytyy. Ehkäpä se tulee vielä jossain vaiheessa tehtyä. Kiire ei tunnu olevan tämän kanssa.
  • Valokuvata paljon!
– Minun intoani valokuvata rajoitti se, että kamerani meni rikki ja parhaillaan säästän uuteen. Toivottavasti ensi kesä on parempi kuvaamisen kannalta ja pääsen kuvaamaan lisää myös muita ihmisiä kuin omaa perhettä.
  • Heittää talviturkki. Olen uinut viimeksi vuonna 2010, joten joko olisi aika? Mä pelkään ihan hirveästi vettä, etenkin tummia vesistöjä, koska ikinä ei voi tietää mitä siellä pohjassa on. Yhyyi! Mitenhän tästä vesipelosta pääsisi eroon?
– Tämäkin on tekemättä. En vaan ole uskaltanut!


  • Ihan vaan olla ja nauttia elämästä. Tämä on ehkä viimeinen hoitovapaa kesä, joten tästä kuuluukin nauttia täysin siemauksin.
– Nautittu on. Aivan täysin siemauksin  
Ajattelin, että teen vielä listan tälle loppuvuodelle, koska tämä syksy tulee sisältämään niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja jännittävää.
Nyt kohti viikonloppua – kivaa sellaista kaikille